Ilosta suruun
Tästä on nyt jonkin aikaa, kun kirjoitin viimeksi postauksen. Syy on se että mulla on on ollut todella kiire hevosen, koulun ja kavereiden kanssa. Nyt sitten on hyvää aikaa ennen iltatallia kirjoittaa postaus.
Eilen ajattelin kirjoittaa iloisemmasta aiheesta, mutta ajatukset muuttui kuin sain merkittävän puhelun keskiviikko iltana.
Keskiviikkona olin Nuorisotalolla ja sieltä mentiin koululle. Tulin joskus kaheksan aikoihin kotiin ja tein kaikki iltatouhut. Olin kattonnut sitten jonkin aikaa leffaa kunnes mun isä soittaa.
Kuvan lähde
Näin mun isää muistaakseni puoli vuotta sitten. Ei olla oltu yhteydessä sen jälkee juur ollenkaan, mutta sitten eilen isä soitti.
Koska iskä soitti tuntemattomasta numerosta en tunnistannut heti ääntä niin luulin häntä sitte erääksi toiseksi (niin karulta, kun se sitten kuulostaakin). Puhelu ei ollut kovin mielekäs ja loppu ilta menikin sitten itkiessä.
Isä pisti välit poikki ainakin muhun ja haluaan mun vaihtavan sukunimen.
Tarkkaa syytä en itse oikeen tiedä, mutta veikkaan syyn olevan se, että asutaan tyyliin toisella puolella Suomea ja käydään todella harvoin toistemme luona.
Puhelussa mulle tuli sellanen olo, että kaikki olis mun syytä. Toki myönnän rehellisesti, että en pitännyt mitään yhteyttä. Mä monesti kyllä mietin, että mitä isälle kuuluu ja että onko sillä kaikki hyvin. Tajusi eilen että se ei riitä.
Mun tehtävä on tottakai pitää isään yhteyttä, mutta mun tehtävä on myös hoitaa omaa hevostani, käydä koulua ja pitää ystävät lähellä.
Ihan niinkuin munkin niin isänkin pitäisi pitää muhun/meihin yhteyttä.
En syytä ketään mistään, mutta puhelun myötä kyllä tajusin että oon tehnyt isälle väärin.
Toivottavasti sulle ei jäännyt sellanen olo, että isäni on paha ihminen (ei todellakaan oo). Postaus saattaa olla hiukan epäselvä, koska just nyt ei olen oikeen kunnon fiilis kirjoittaa.
Kaikesta hulimatta rakastan isääni.
Kuvan lähde
Mulle sukulaiset on kaikki kaikessa vaikka aina ei siltä tunnukaan.
Tästä on nyt jonkin aikaa, kun kirjoitin viimeksi postauksen. Syy on se että mulla on on ollut todella kiire hevosen, koulun ja kavereiden kanssa. Nyt sitten on hyvää aikaa ennen iltatallia kirjoittaa postaus.
Eilen ajattelin kirjoittaa iloisemmasta aiheesta, mutta ajatukset muuttui kuin sain merkittävän puhelun keskiviikko iltana.
Keskiviikkona olin Nuorisotalolla ja sieltä mentiin koululle. Tulin joskus kaheksan aikoihin kotiin ja tein kaikki iltatouhut. Olin kattonnut sitten jonkin aikaa leffaa kunnes mun isä soittaa.
Kuvan lähde
Näin mun isää muistaakseni puoli vuotta sitten. Ei olla oltu yhteydessä sen jälkee juur ollenkaan, mutta sitten eilen isä soitti.
Koska iskä soitti tuntemattomasta numerosta en tunnistannut heti ääntä niin luulin häntä sitte erääksi toiseksi (niin karulta, kun se sitten kuulostaakin). Puhelu ei ollut kovin mielekäs ja loppu ilta menikin sitten itkiessä.
Isä pisti välit poikki ainakin muhun ja haluaan mun vaihtavan sukunimen.
Tarkkaa syytä en itse oikeen tiedä, mutta veikkaan syyn olevan se, että asutaan tyyliin toisella puolella Suomea ja käydään todella harvoin toistemme luona.
Puhelussa mulle tuli sellanen olo, että kaikki olis mun syytä. Toki myönnän rehellisesti, että en pitännyt mitään yhteyttä. Mä monesti kyllä mietin, että mitä isälle kuuluu ja että onko sillä kaikki hyvin. Tajusi eilen että se ei riitä.
Mun tehtävä on tottakai pitää isään yhteyttä, mutta mun tehtävä on myös hoitaa omaa hevostani, käydä koulua ja pitää ystävät lähellä.
Ihan niinkuin munkin niin isänkin pitäisi pitää muhun/meihin yhteyttä.
En syytä ketään mistään, mutta puhelun myötä kyllä tajusin että oon tehnyt isälle väärin.
Toivottavasti sulle ei jäännyt sellanen olo, että isäni on paha ihminen (ei todellakaan oo). Postaus saattaa olla hiukan epäselvä, koska just nyt ei olen oikeen kunnon fiilis kirjoittaa.
Kaikesta hulimatta rakastan isääni.
Kuvan lähde
Mulle sukulaiset on kaikki kaikessa vaikka aina ei siltä tunnukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti