Ilosta suruun

 Ilosta suruun

Tästä on nyt jonkin aikaa, kun kirjoitin viimeksi postauksen. Syy on se että mulla on on ollut todella kiire hevosen, koulun ja kavereiden kanssa. Nyt sitten on hyvää aikaa ennen iltatallia kirjoittaa postaus. 
Eilen ajattelin kirjoittaa iloisemmasta aiheesta, mutta ajatukset muuttui kuin sain merkittävän puhelun keskiviikko iltana. 

Keskiviikkona olin Nuorisotalolla ja sieltä mentiin koululle. Tulin joskus kaheksan aikoihin kotiin ja tein kaikki iltatouhut. Olin kattonnut sitten jonkin aikaa leffaa kunnes mun isä soittaa. 

Kuvan lähde
Näin mun isää muistaakseni puoli vuotta sitten. Ei olla oltu yhteydessä sen jälkee juur ollenkaan, mutta sitten eilen isä soitti. 
Koska iskä soitti tuntemattomasta numerosta en tunnistannut heti ääntä niin luulin häntä sitte erääksi toiseksi (niin karulta, kun se sitten kuulostaakin).  Puhelu ei ollut kovin mielekäs ja loppu ilta menikin sitten itkiessä. 
Isä pisti välit poikki ainakin muhun ja haluaan mun vaihtavan sukunimen. 
Tarkkaa syytä en itse oikeen tiedä, mutta veikkaan syyn olevan se, että asutaan tyyliin toisella puolella Suomea ja käydään todella harvoin toistemme luona. 

Puhelussa mulle tuli sellanen olo, että kaikki olis mun syytä. Toki myönnän rehellisesti, että en pitännyt mitään yhteyttä. Mä monesti kyllä mietin, että mitä isälle kuuluu ja että onko sillä kaikki hyvin. Tajusi eilen että se ei riitä.
Mun tehtävä on tottakai pitää isään yhteyttä, mutta mun tehtävä on myös hoitaa omaa hevostani, käydä koulua ja pitää ystävät lähellä.  
Ihan niinkuin munkin niin isänkin pitäisi pitää muhun/meihin yhteyttä. 
En syytä ketään mistään, mutta puhelun myötä kyllä tajusin että oon tehnyt isälle väärin.


Toivottavasti sulle ei jäännyt sellanen olo, että isäni on paha ihminen (ei todellakaan oo). Postaus saattaa olla hiukan epäselvä, koska just nyt ei olen oikeen kunnon fiilis kirjoittaa. 
Kaikesta hulimatta rakastan isääni.

 Kuvan lähde
Mulle sukulaiset on kaikki kaikessa vaikka aina ei siltä tunnukaan. 

Vlogaajasta Blogaaja

Vlogaajasta blogaaja


Kyseinen aihe on mulle todella arka, koska tyhmä päähänpisto koitui hetken kohtaloksi. En siis kauheasti tykkää aiheesta puhua, mutta koska tämä blogi on mulle kun päiväkirja niin selvennän nyt tämänkin asian täällä. 

Siitä on nyt melkein puolitoista vuotta, kun latasin Youtubeen ekan videon kaverini kanssa. Videossa minä ja kaverini syötiin näitä kuuluisia Brain Blasterz karkkeja. Eli siis kyse oli haastevideosta. 
Videon laatu oli todella huono, ja se kuvattiin Samsungin puhelimella. Päivä oli 2014 viimeinen päivä, eli uusivuosi. Oltiin paikallisen kaupan etupihalla kuvaamassa, ja oli todella pimeää joten voit vaan kuvitella kuinka huono laatu oli...
Videohan oli todella nolo ja kadutaan kumpikin (minä ja kaverini) sen lataamista julkiseksi. Video oli muokkaamaton ja muutenkin täysi fiasko. 

Noh aika kului ja kanavalle tuli muitakin videoita. Tämä ensimmäinen video kerkesi olla noin kuukauden kanavalla, kunnes yksi koulumme oppilas oli linkannut sitä eteenpäin. Linkki oli siis lähtennyt ihmiselle, joka teki näitä Epätubaajat-videoita. Noh siellä sitten video oli yhdessä Epätubaajat jaksossa. Kun videon näin niin poistin aikallailla heti kaikki videot mitä kanavalla oli ollut.
Jos mun mielipidettä kysytään niin olihan se aika töykeesti tehty, mutta asioita ei saa tekemättömäksi ja tässä sitä nyt ollaan.

                                                                                  Linkki Kuvaan
Mua ja mun kaveria alettiin sen jälkeen kiusaamaan todella paljon. Kaikki mitä tehtiin oli noloa, kaikki mitä sanottiin oli väärin... Joskus tuli sellanen olo, että ei saisi tehdä enään mitään tai olla missään kun kaikki tuntui olevan väärin. Kiusaamisen ja selän takan puhumisen määrää ei voi ees selittää. 
Tilanne rauhottui, kun Epätubaajat- videot poistettiin. Mutta vaikka videoita ei enään ollut niin ihmisest kyllä jaksoi vielä jauhaa.

Nyt kun tapahtuneesta on ties kuinka kauan niin, mut ja kaveri on jätetty aikalailla rauhaan, mutta tapahtunnut vei kyllä ainakin multa monia ystäviä. Onneks mulla on vielä mulle todella tärkeä kaveri, joka ei ikinä jättäis mua enkä mä sitä :)
Sitä en ymmärrä, että jotkut tietyt ihmiset jaksaa vieläkin jauhaa noi vanhasta asiasta, vaikka videon perusteella ei sais tuomita ketää. Kaikki meistä tekee virheitä. Toi oli meijän elämän YKSI iso virhe. 
Meille ei oo annettu ees mahollisuutta näyttää, että keitä me oikeesti ollaan ja millasii me ollaan. 

Vaikka oonkin näin nuori niin mä kyllä jo nyt tiedän miltä tuntuu, kun tuomitaan jonkun tyhmän päähänpistön takia. Multa joskus kysyttiin, että "Miks oot vielkii sen sun kaverin kaa?" Vastasin... "Koska tosiystävät eivät hylkää pahimmassa tilanteessa!"
Ajattelet varmaan, että miksi en mainitse kaverini nimeä... noh koska ei sillä ole mitään väliä. Nimi kuin nimi.
Toivottavasti sinä, et tuomitse ihmisiä niin ankarasti kuin ehkä jotkut :)

Vauhdikas Perjantai

Perjantai 3.4 oli kyllä jollain tapaa ikimuistonen. Muistan tuon tapahtuman varmaan koko ikäni.

Menin ihan normaalisti Lotan (hevoseni) kanssa maneesin ja ratsastin siinä sitten ihan normaalin kaavan mukaan. Olin laittannut myös kavaletin pääty-ympyrälle, koska treenattiin taas pitkästä aikaa esteisiin.

Linkki kuvaan

Alku meni todella hyvin ja Lotta oli ihan sairaan hyvällä tuntumalla. Noh sitten tulin kavaletille ravissa. Lähestyminen oli hyvä, kunnes ite tajusin, että annoin pohkeita liian myöhään. Seurauksena Lotan takajalka jäi ilmeisesti kavaletin "alle", jonka jälkeen hevonen menetti tasapainon ja minä lensin kaulan yli kuperkeikalla maahan. Seuraavaksi näin, ku Lotta pyörähti kerran ympäri ja nousi sen jälkeen mielestäni hitaasti ylös. 

Lotta ontui pikkasen aikaa toista etujalkaa. Tarkkailin tunnin verran ja jalka vaikutti jo normaalilta. Onneksi vältyttiin pahoilta seurauksilta.
Siitä oon kyllä varma, että tapahtuma jää mun mieleen. En oo ikinä ennen kaatunnut hevosen kanssa, kunnes se sitten eilen ihan odottamatta tapahtui. 
  Kuva minun Facebookista

Kuvassa Lotta tapahtuneen jälkeen. Hyvässä kunnossa hevonen on nyt ja jatketaan pikku hiljaa taas treenailuja. Oli kyllä hyvä tuuri, kun ei pahemmin käynnyt :)

 

Mikä Mua Motivoi?

Mikä mua motivoi?

Olen tässä pitkään miettinnyt, että mikä on se oikea tapa kertoa mikä minua motivoi. Vaikka se kuulostaa helpolta kertoa mikä motivoi, mutta onko sitten kumminkaan niin helppoa. Mielestäni ihmistä motivoi monikin asia, mutta siellä joukossa on muutama asia jotka motivoi kaikista eniten.
Luulen kyllä tietäväni mitä motivoitunnut tarkoittaa, mutta ihan kiinnostuksesta sitten kävin katsomassa Googlesta... Seuraava pätkä on suora lainaus Wikipediasta "Motivaation käsitettä on käytetty kuvaamaan sitä, (1) mikä aktivoi organismin (aktivaatio), (2) mikä saa organismin valitsemaan juuri tietyn vasteen tai käyttäytymisen (valinta/selektio ja ohjaaminen) ja (3) miksi eliö vastaa samaan ärsykkeseen välillä eri tavoilla (valmius vasteeseen)." 
Kyllä, ihmettelin aivan samaa asiaa!

Tällä viikolla koulussa oli normaalia enemmän "äksöniä". Oli mustaa silmää, selän takana puhumista, sormia paketissa, paskan jauhantaa ja niin oudolta kun sen kuulostaakin niin yksi meidän opettaja haukkui meidän luokan taas vaihteeksi aivan pystyyn.
Tämä opettaja sano myös mulle sellaisen aivan uskomattoman jutun, mitä kyllä harvoin kuule opettajan sanovan oppilaalle: "Tuskin kovin moni olisi pahoillaan jos lähtisit tästä koulusta!"
Mä en ite ottannut sitä niin sanotusti itteeni, mutta se kyllä pisti miettimään asioita. Mä kuulen aika usein just jotain ton tapaista, mutta en yleensä välitä ja niin on ilmeisesti ollut parempi meinaan nykyään kuulee jo paljon harvemmin.
Koska oon sellanen ihminen joka ei tee pienistä jutuista suurta numeroa, niin jätin asian sitten siihen.

Mulla on paljon asioita jotka motivoi. Niitä on oikeestaan todella paljon. Mietin eilen,että miten voisin keskittyä mahollisimman tehokkkaasti niihin motivoiviin asiohin. Koska sellaiset haukkumis jutut saa mielen aikalailla hukkaa, ja silloin on vaikea saada mieli taas "rauhoittumaan".
Keksin sitten keinon miten ylläpidän motivaatiota ja rauhallista mieltä paremmin.

Teen oman huoneen seinälle paikkaa jossa on näitä Keep Calm kuvia. Ne auttaa mua keskittymään olennaiseen. Tämä tapa auttaa mua, mikä tapa auttaa sua?

Lisa

Koska lauantai

Koska Lauantai



Lauantaina 28.3 meillä oli koulussa lauantai koulupäivä. Mun tietääkseni niitä on meillä lukuvuoden aikana kaksi, ja ne liittyy jotenkin lomien sijoittamiseen. 
No mutta lauantaina käytiin koulun kanssa teatterissa. Koululla piti olli 11.00, normaalisti heräisin suunnillee 10.00 mutta nyt olin jo puoli kahdeksan lenkillä. Koska mulla viikonloppu on aikalailla lenkeily painotteista niin mun oli pakko päästä sinä lauantainakin lenkille.

 Katottiin Romeo ja Julia 2 ja kyllä mäkin ihmettelin, että minkä ihmeen
takia siitä on toinen versio kun ne päähenkilöthän kuoli siinä ekassa.
Suoraan sanottuna mä en oikeen ymmärtännyt esityksestä kauheesti mitään, mutta oli sitä ihan kiva katella.
Linkki kuvaan

Mun takana istui sellainen aika isokokoinen nais henkilö, joka sitten vähän väliä "hönkäili" todella kuuluvasti. Siinä sitten kavereiden kanssa ihmeteltiin tämän naisen käytöstä. Oltiin kumminki teatterissa missä oli paljon ihmisiä ja silleen. Toki enhän mä nyt sille voi mitään, että joku hönkii ja hengittää kauheen kovaa, mutta se oli kyllä todella epämiellyttävää kun joku hengittää sun niskaan.
Mun mielestä tärkeintä kumminki oli, että meillä oli hauskaa, vaikka ei ehkä niin hauskaa ollut siellä itse teatterissa, mutta bussimatkalla oli sitäkin hauskempaa :)

Olin sitte neljän jälkee kotona. Olin aika v#tun märkä, koska jouduin kävelee vesi sateessa koullulta kotiin.
Noh loppu päivänä ei tapahtunukkaan enää mitään ihmeellistä.

                                                        Linkki kuvaan

                                                                                                      Linkki Kuvaan






Lisa

Tällästä tänään

Tällästä tänään

Nyt kun aijemmat postaukset on ollut sellaisia arkipäivän asioita käsitteleviä asioita, niin nyt oon päättännyt alkaa kirjoittaa enemmän mun elämästä. Eli helpommin sanottuna asioita joita mulle tapahtuu päivän aikana, mitä teen koulun jälkeen, mitä kaikkee mulle tapahtuu päivän aikana... Eli lukemalla blogia sä oot tavallaan osa mun päivää. Saat siis lukea kaikkea mun päivästä. Postauksia ei kyllä tule joka päivä, koska ei mulle joka päivä tapahdu jotain ihmeellistä. Oon kumminki vaa tavallinen tyttö , joka käy ylä-astetta. 

Tottakai yritän kirjoittaa selvästi ja muutenki silleen, että on kiva lukea. 

Minut, kuten myös monen muunkin ihmisen löyttää sosiaalisesta mediasta. Listaan alas paikkoja mistä mut aika varmasti löytää: 

Instagram 

Instagramiin meikä julkaisee kuvia vähintään kerta viikoon. Sieltä voi seurailla aika hyvin mun elämää ja en kyllä pahastu jos juuri sinä alat mua seuraamaan :)



  
 Ask.fm

Askista mulla ei nyt ole erityisemmin sanottavaa, mutta vastailen sinne silloin tällöin kun jotain vastaamisen arvosta tulee inboksiin. :) 









 Twitter


Twitterissä meikä käy suunnilleen joka päivä, mutta twiittaan aika harvoin. Ennen tuli sielläkin käytyä ahkerammin ja muutenki ylläpidin sitä myös ahkerammin. Mutta kyllä edelleen twiittailen ja käytän sovellusta. :)



 



Facebook

 

Facebookkia meikä käyttää todella paljon. Päivitän seinääni todella usein ja siellä on myös PALJON mun elämästä. Facebook on ollu mulla ties kuin kauan :)





Lisa

Muutos on itsestä kiinni

 Muutos on itsestä kiinni

Varmasti jokainen muistaa vielä hyvin kun oli nelos luokalla.  Silloin oltiin niin iloisia ja aina hyvällä tuulella. Leikittiin koulun jälkeen piilosta kavereiden kanssa ja vaklattiin poikia, juostiin karkuun ihan vaan huvikseen ja pelleiltiin. Ei tiedetty mitään elämän murheista tai mistään muistakaan ikävistä asiosta, kuhan vaan oltiin ja nautittiin kivoista asiosta. Jos oli jotan surullisia asioita niin ei ehkä viitsitty sanoa niistä kavereille, koska ilmapiiri kärsisi.
Monella on varmaan ollut tollasta silloin kun oli nelos luokalla tai on. Toki eihän kaikilla oo välttämättä ollut ihan just tollasta.

                                          Linkki kuvaan

Noh sitten kun siirryttiin vitos luokalle niin ei oltukkaan enään niin leikkisiä ja ilosia kun ennen. Luokialta vaan osa on ilosia ja leikkisiä, mutta joukossa on myös todella tosikkoja. Alettiin pikkuhiljaa tajuumaan niistä elämän pimeistä puolista, mutta vaan todella hitaasti ja hämärästi. Aikuiset alkoi myös pikkuhiljaa kertomaan mitä kaikkea ei kannata kokeilla ja näitä muita vastaavia. Ei ehkä tajuttu mitä ne yritti meille viestittää näillä puheilla, mutta jotain muistikuvia kyllä jäi. Hymyltiin vaan ja näytettiin että ymmärrettäisiin kaikki mitä kerrottiin.

                                             Linkki Kuvaan

Kutosluokka on sitten jo paljon hämärämpää aikaa. Melkeinpä kaikki on jo todella "aikuisia" ja käyttäytyy ihan päinvastasella tavalla kun esim. nelosluokalla. Kesälomalla on tajuttu että "hei mähän olen jo teini". Vaikka asiahan ei pidä paikkaansa. Tai tavallaan pitää mutta tavallaan ei, koska 12-13-vuotias alkaa tajuumaan jo elämästä paljon mutta mielestäni 14v on jo selvä teini. Kutosella monesta tulee todella ylimielimielinen. Kun ollaan koulun vanhimpia opiskelijoita niin luultiin, että kaikki kohtelee kun mitäkin kuningasta. Mutta sitten kyllä oli ihmisiä jotka tajus, että kaikki on samanarvosia. Eli kutosella alettiin tajuamaan elämästä ja sen pimeistä puolista todella paljon. Tajuttiin myös, että ketkä oli niitä hyviä ystäviä sulle ja ketkä ei niin hyviä. Löydettiin myös se oma kaveripiiri.

                                        Linkki Kuvaan

Noh sitten siirryttiin seiskalle. Uusi koulu, uudet opettajat, uusia sääntöjä, eri määrä läksyjä, eri luokat, samat ystävät.  Seiskalla moni asia muuttu, mutta ystävät säilyi..mutta ei ehkä kaikki. Kesäloma oli ehkä monen unelma loma, koska sai vähän enemmän vapautta kun aijemmin ja sai hillua yömyöhään ulkona. Mutta silloin joidenkin elämään tuli mukaan päihteet. Oltiin olevinaan kovia nuoria 14 vuotiaita. Mutta päihteet ei ollu ainut ongelma silloin. Koska oltiin kumminkin jo 14 vuotiaita niin alettiin myös ymmärtämään, että ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Matkan varrella on ylä- ja alamäkiä. Sitten moni myös tajus varmasti sen, että ei kaikki ole aina niin paskamaista kun luullaan.

                                         Linkki Kuvaan

Ja nyt odotat,että kirjoitan kasiluokasta, mutta ei.. en kirjoita. Näen tämän turhaksi, koska olen itse vasta seiskalla.

Lisa :)