Sydänystävä
Monella on varmasti ollut joskus paha olla tai muuten vaa huono päivä. Sellaisiin päiviin tarvii tottakai jonkun henkilön/tai minkä vaan, jonkun joka auttaa sut yli näistä huonosta hetkistä ja pahoista ajatuksista, jonkun joka on valmista auttaa sua milloin vaa, jonkun joka osaa vältellä asioita joista sulle tulee paha mieli... Jotku kutsuu sitä sydänystäväksi.
Mä monesti mietin, että voiko sydänystävä olla ihan kuka vaa? Onko sen pakko olla ihminen? Onko sen sukupuolella väliä?
Mutta sitte tajusin että ei, ei sillä ole mitään väliä kuka se on, millainen se on tai mitä sukupuolta se on.
Monelle se on ihminen, se kaikista rakkain ja läheisin samaa sukupuolta oleva henkilö. Joillekki se taas on eri sukupuolta oleva henkilö. Mutta joillekin se on elävä olento, joka ajattelee ihan erillailla eikä puhu mitään. Nimittän eläin...
Esittelen nyt mun sydänystävän.
Lotta on nelijalkanen noi 500kg painava eläin. Lotalla on kolme askellajia, niinkuin kaikilla muillakin Lotan kaltaisilla eläimillä. Lotta on ex-ravuri, mutta nykyinen ratsu... Kaikki varmaan jo arvaa, että kyseessä on hevonen. No mutta tässä nyt kerron mun sydänystävästä eli Lotasta.
Lotta tuli mulle vähän yli vuosi sitten. Se oli ihan raakile vielä silloin, toki osas jotain pikku juttuja selästä käsin. Hevosen asenne oli mitä oli... paljon kehumistahan siinä ei ollut muutan kun... Oli kiva taluttaa.
Yllä olevassa kuvassa Lotta oli ollut meillä varmaan jonkun 1kk. Kuvastakin varmaan vähän näkee, että hevonen ei kovin lihaksikkaassa kunnossa ollut...
Kuvassa Lotta oli ollut meillä varmaan 3kk. Luotto alkoi olla vahvaa ja hepalle alko tulla tekemisen iloa.
Aloin sitte treenaa ja opettaa Lottaa ratsun hommiin. Silloin vielä en ite ollut mikään hyvä ratsastaja joten haaste oli todella kova myös mulle. Mun onneks Lotta oppii todella nopeesti. Treenasin Lottaa siis aina silloin kun itse kerkisin tallille (eli noi 5 kertaa viikossa). Aika kulu ja viikot vieri. Eka selvä muutos mikä hevosessa näky oli se, että käytös muuttu todella nopeesti. Lotta alko nopeesti myös kunnioittaa mua ja luottoakin tuli. Ratsun hommat Lotta tajus todella nopeesti, vaikka kovaa työn tekoa se vaatikin. Loppu puolella myös siskoni tuli kuviohin enemmän mukaan...
Kuva on otettu viime kesänä (2014 kesällä). Lotta oli tuolloin saannut paljon lihasta, mutta myös maha oli kasvannut ihan äärettömän isoks laitumella.
Kuva on samalta kesältä kun ylempi kuva ja tolta näytti meijän meno tuolloin :)
Samalta kesältä tämäkin. Se, että Lotta kulki jo noin hyvin vaati paljon treeniä, aikaa ja kärsivällisyyttä. Nää moni kuva on samalta kesältä, mutta näissä näkyy jotenki lotan ja mun kehitystä.
Sitte hypätään aika pitkän ajan yli, mutta tältä me näytettiin talvella. Kehitys on mun mielestä huima ja ite oon tyytyväinen.
Tässä on vielä muutama kuva, jossa näkyy muutos hieman selvemmin kun tuo saattoi olla hieman epäselvästi selitetty.
Tästä postauksesta tuli nyt tälläinen "Lotan kehitys" postaus, mutta pääasiahan on mun mielestä se että Lotta on mulle tärkeintä maailmassa. Sitä oon tässä postauksen edetessä yrittänny vihjata, että kaikki tän kauniin tamman kaa vietetty aika on mulle kultaa. Mitää en muuttais ja oon ylpee hevosesta. Lotta on mulle se joka saa mut paremmalle mielelle ja pahat ajatukset pois. Tässä on todiste siitä että sydänystävä voi olla ihan mikä/kuka vaan.
Lisa
Monella on varmasti ollut joskus paha olla tai muuten vaa huono päivä. Sellaisiin päiviin tarvii tottakai jonkun henkilön/tai minkä vaan, jonkun joka auttaa sut yli näistä huonosta hetkistä ja pahoista ajatuksista, jonkun joka on valmista auttaa sua milloin vaa, jonkun joka osaa vältellä asioita joista sulle tulee paha mieli... Jotku kutsuu sitä sydänystäväksi.
Mä monesti mietin, että voiko sydänystävä olla ihan kuka vaa? Onko sen pakko olla ihminen? Onko sen sukupuolella väliä?
Mutta sitte tajusin että ei, ei sillä ole mitään väliä kuka se on, millainen se on tai mitä sukupuolta se on.
Monelle se on ihminen, se kaikista rakkain ja läheisin samaa sukupuolta oleva henkilö. Joillekki se taas on eri sukupuolta oleva henkilö. Mutta joillekin se on elävä olento, joka ajattelee ihan erillailla eikä puhu mitään. Nimittän eläin...
Esittelen nyt mun sydänystävän.
Lotta on nelijalkanen noi 500kg painava eläin. Lotalla on kolme askellajia, niinkuin kaikilla muillakin Lotan kaltaisilla eläimillä. Lotta on ex-ravuri, mutta nykyinen ratsu... Kaikki varmaan jo arvaa, että kyseessä on hevonen. No mutta tässä nyt kerron mun sydänystävästä eli Lotasta.
Lotta tuli mulle vähän yli vuosi sitten. Se oli ihan raakile vielä silloin, toki osas jotain pikku juttuja selästä käsin. Hevosen asenne oli mitä oli... paljon kehumistahan siinä ei ollut muutan kun... Oli kiva taluttaa.
Aloin sitte treenaa ja opettaa Lottaa ratsun hommiin. Silloin vielä en ite ollut mikään hyvä ratsastaja joten haaste oli todella kova myös mulle. Mun onneks Lotta oppii todella nopeesti. Treenasin Lottaa siis aina silloin kun itse kerkisin tallille (eli noi 5 kertaa viikossa). Aika kulu ja viikot vieri. Eka selvä muutos mikä hevosessa näky oli se, että käytös muuttu todella nopeesti. Lotta alko nopeesti myös kunnioittaa mua ja luottoakin tuli. Ratsun hommat Lotta tajus todella nopeesti, vaikka kovaa työn tekoa se vaatikin. Loppu puolella myös siskoni tuli kuviohin enemmän mukaan...
Tässä on vielä muutama kuva, jossa näkyy muutos hieman selvemmin kun tuo saattoi olla hieman epäselvästi selitetty.
Tästä postauksesta tuli nyt tälläinen "Lotan kehitys" postaus, mutta pääasiahan on mun mielestä se että Lotta on mulle tärkeintä maailmassa. Sitä oon tässä postauksen edetessä yrittänny vihjata, että kaikki tän kauniin tamman kaa vietetty aika on mulle kultaa. Mitää en muuttais ja oon ylpee hevosesta. Lotta on mulle se joka saa mut paremmalle mielelle ja pahat ajatukset pois. Tässä on todiste siitä että sydänystävä voi olla ihan mikä/kuka vaan.
Lisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti